YHTEYDESSÄ TODEKSI – TARINA ALKAA
”Ollaan yhteydessä!”
Tähän varsin tuttuun lausahdukseen mahtuu koko ihmisyys. Kokemus jostakin yhdessä jaetusta ja koetusta, ja toivo yhteyden säilymisestä, rakentumisesta tai elpymisestä.
Yhteyden teema on noussut keskiöön ihmiselämää eläessäni ja kaikenikäisiä ihmisiä kohdatessani. Koen yhteyden olevan myös psykoterapeuttisen työn ytimessä. Turvallisessa yhteydessä voimme tulla todeksi itsellemme ja toisillemme.
Yhteyden kokemuksiin kiteytyy ihmiselämän kauneus ja raadollisuus. Ihminen ja ihmisen mieli kehittyy aina yhteydessä toisiin, ja tämän myötä jokaiselle meistä rakentuu myös ainutlaatuinen yhteys omaan itseemme. Yhteys ei ole koskaan täydellisen järkkymätön, ja jokaisella meistä on varmasti kokemuksia myös yhteyden katkeamisesta tai sen muuttumisesta – itseemme, toisiin, luontoon, ympäröivään maailmaan. Elämä ja kuolema koskettavat meitä kaikkia.
Riittävän turvan äärellä yhteyden katkoksia on mahdollista korjata niin kauan kuin on elämää, mutta yhteyteen ja sen katkoksiin liittyvät kokemukset voivat olla myös syvää turvattomuutta aiheuttavia. Toisinaan yhteyden katkaiseminen omaan itseen tai toisiin voi olla tapa selviytyä mahdottomasta, ja joskus turvallinenkin yhteys voi edustaa suurta uhkaa aiempiin elämänkokemuksiin peilaten. Yhteydettömyys voi tuntua turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin yhteyden mukanaan tuoma riski hylätyksi tulemisesta.
Yhteyttä itseen ja muihin on kuitenkin mahdollista rakentaa uudenlaiseksi. Mieli oppii suojautumaan sietämättömältä, sopeutumaan mahdottomaan ja toisaalta myös uudistumaan, yhä uudelleen ja uudelleen. Ajattelen, että ihmismielen haasteet eivät määrittele ihmistä, vaan kertovat omaa inhimillistä ja ainutlaatuista tarinaansa siitä, kuinka mieli pyrkii varjelemaan kantajaansa. Tämä tarina ansaitsee tulla jaetuksi, kuulluksi ja nähdyksi – yhteydessä todeksi.
Näistä ajatuksista kumpuaa blogini nimi Yhteydessä todeksi, ihmisyyteni ja ammatillisuuteni tietä viitoittaen.
– Annika
